Johan Geisorin esikoisteos Näkymättömien lintujen metsä (2017) toi pohjalaiseen luontovalokuvaukseen harkitun tarkastelutavan, jossa kuvat eivät esitä pelkästään metsää ja sen kasvillisuutta, vaan ensisijassa löytöjen herättämiä muistoja, vaikutelmia. Niiden tukena ovat lyhyet muutaman lauseen ”avaimet”.
Hänen työllään on sukulaisuutta valokuvataiteilija Heikki Willamon tuotantoon, mutta se on intiimimpää. Kuinka metsä vähitellen avautuu kokijalle ja näkijälle, on monelle tuttu lapsuudesta: Kun alkaa havaita jotakin kiehtovaa, paljon muuta jää huomion ulkopuolelle.
Tämä kuvateos, Näkyvien lintujen metsä (2022) on Geisorin kuvaustavan johdonmukainen saavutus. Hän kuulee ja näkee nyt myös linnut. Hänen ei tarvitse nimetä niistä jokaista, sillä tärkeämpää on esittää havainto. Sanallinen ilmaisu on hänelle tyypillisen niukkaa ja henkilökohtaista. Se kutoo harvan verkon, joka luo taustaa sille, miksi metsä on täynnä merkityksiä.
Metsä on antanut valokuvaajan tulla sisään uudelleen…
Esipuheen on kirjoittanut Eero Murtomäki, kuvaaja/kirjailija, Mustasaari. Tekstit suomeksi ja ruotsiksi.
